Työllisyys

Ihmisten työllisyys on sekä itseisarvo yksilöille että kansaintaloudellinen arvo yhteiskunnassa. Uskon, että ihminen tuntee itsensä enemmän osalliseksi yhteiskunnassa, jos hän saa olla mukana työyhteisössä ja auttaa työpanoksellaan, osaamisellaan ja kyvyillään. Pohjoismaisen hyvinvointimallin ylläpitämiseksi – eli laadukkaan koulutuksen, terveydenhoidon ja ihmiskeskeisen vanhustenhoidon rahoittamiseksi – edellytetään kestävää julkista taloutta. Korkeampi työllisyysaste johtaa parempaan julkiseen talouteen. Suomen elinkeinoelämän mukaan yhden prosenttiyksikön korotus työllisyydessä johtaa julkisen talouden kasvuun yhdellä miljardilla eurolla. Tämän vuoksi seuraavina vuosina on asetettava työllisyysasteen korottaminen etusijalle. Alla kerron, mitkä asiat ovat mielestäni on erityisen tärkeitä työllisyysasteen korottamiseksi. Lue myös mitä mieltä olen hyvinvoinnista, jota ei saa laiminlyödä työllisyyttä korotettaessa.

Yrittäjäystävällisempi Suomi

Suomen veropolitiikan on oltava sellainen, että se kannustaa työntekoon ja yrittäjyyteen, sen on edistettävä taloudellista kasvua ja työllisyyttä. Yrittäjät luovat työpaikkoja ja kasvua, sen takia yrittämisen on oltava houkuttelevaa Suomessa. Työntekijälle on aina oltava kannattavaa työllistyä ja tehdä töitä. Työntekijöillä on myös oltava tunne siitä, että heille jää tarpeeksi käteen heidän työpanoksestaan, tuloverokanta ei saa olla liian korkea. Veropolitiikan kannalta on myös tärkeää, että sukupolvenvaihdokset perheyrityksissä ja maataloudessa toimivat sujuvasti niin, että liiketoiminta voi jatkua ja työllistää. Perintö- ja lahjavero on tämän takia poistettava kokonaan yritysten ja maatalouden sukupolvenvaihdostilanteissa.

Luodaksemme Suomesta yrittäjäystävällisemmän, yrittämistä on myös helpotettava esimerkiksi tarjoamalla palkkahallintopalveluita pienyrityksille. Palkkahallinnon avulla voidaan edesauttaa kasvumahdollisuuksia pienyrityksissä ja luoda paremmat edellytykset rekrytoinneille. Tärkeää on myös, että työvoiman kysyntä ja tarjonta kohtaisivat paremmin. Mahdollisia toimenpiteitä tämän edistämiseksi on yksityisten työnvälitysyritysten tuki julkisille TE-toimistoille sekä oppilaitosten ja elinkeinoelämän yhteistyön vahvistaminen.

Korkealaatuinen koulutus

Suomi tarvitsee hyvinvoivia ja osaavia nuoria! Hyvinvoiva ja kilpailukykyinen Suomi edellyttää korkealaatuista koulutusta, joka turvaa lasten ja nuorten tasa-arvon. Tasa-arvo edellyttää, että varhaiskasvatus ja koulu kannustavat kaikkia lapsia saavuttamaan sellaisen tason, että peruskoulun päättyessä kaikilla on, sukupuolesta ja sosioekonomisesta taustasta riippumatta, hyvät luku-, lasku-, kirjoitus- ja ilmaisutaidot ja siten myös hyvät edellytykset jatkaa toisen asteen koulutuksiin. Enemmän virikkeitä tarvitseville lapsille on annettava vaativampia tehtäviä.

Henkilön sosioekonomisen aseman ei tulisi olla este toisen asteen koulutukselle. Peruskoulun jälkeen kaikilla tulisi olla oikeus aloittaa opinnot ammatillisessa koulutuksessa tai lukiossa. Toisen asteen koulutuksen on oltava maksutonta! Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen rahoitus on turvattava, ja korkealaatuiseen koulutukseen ja tutkimukseen on panostettava Suomen kansainvälisen menestyksen ja kilpailukyvyn varmistamiseksi.

Perhevapaauudistus Perhevapaauudistusta tarvitaan. Perhepolitiikan on mahdollistettava hyvät edellytykset tasa-arvoiselle vanhemmuudelle ja tasa-arvoisille mahdollisuuksille työmarkkinoilla. Näin mahdollistetaan myös työllisyystason korotus. RKP:n joustavan 6+6+6 -mallin avulla voitaisiin vahvistaa äidin asemaa työmarkkinoilla, isän asemaa huoltajana sekä lapsen suhdetta molempiin vanhempiin perheissä, joissa on äiti, isä ja lapsi. Tämä

tarkoittaisi, että kummallekin vanhemmalle korvamerkittäisiin kuuden kuukauden tuloihin sidottua perhevapaata, jonka vanhempi voisi käyttää kokonaan, osittain tai ei lainkaan. Viimeisen kolmasosan saisi jakaa haluamallaan tavalla. Perhevapaan jaksot voitaisiin käyttää joustavasti ja yhdistää ne kotihoitoon. On esimerkiksi mahdollista, että toinen vanhempi on 6+6 kuukautta perhevapaalla ja jäisi sitten hoitovapaalle ennen kuin toinen vanhempi käyttäisi korvamerkityn, tuloon sidotun perhevapaansa. Yksi vanhempi voi käyttää enimmillään 12 kuukautta perhevapaata. Toisen vanhemman ei tarvitse käyttää yhtään perhevapaata. Monenlaiset perhekokoonpanot ja elämäntilanteet on otettu huomioon tässä mallissa. Esimerkiksi yksinhuoltajia kohdellaan samalla tavalla kuin pareja niin, että heillä olisi oikeus käyttää 18 kuukautta tuloon sidottua vanhempainvapaata. Tänä päivänä vapaat koostuvat n. 4 kuukauden äitiysvapaasta, n. 2 kuukauden isyysvapaasta sekä n. 6 kuukauden perhevapaasta, jonka voi jakaa vapaasti vanhempien välillä (4+2+6). Toisin sanoen 6+6+6 -malli parantaisi tämänhetkistä tilannetta kaikin tavoin. Tuloon sidottu vanhempainvapaa pitenisi ja samalla vanhemmat saisivat valita milloin he käyttävät vapaansa heidän perheelleen toimivimmalla tavalla. Pääsy laadukkaaseen varhaiskasvatukseen on tämän kokonaisuuden A ja O. Me RKP:ssä haluamme, että kaikilla yli kaksivuotiailla on oikeus maksuttomaan varhaiskasvatukseen 4 tuntia viikossa. Tasa-arvoinen ja lapsiystävällinen Suomi on hyvinvoiva Suomi.